Herneitä nenässä

Tänään on muutama herne jumittunut nenään... tai kai siellä tänään oli palko...

Meidän ulkoaltaallemme on kaksi reittiä: toinen kulkee kierreportaat alas, ovesta ulos, mutkittelevan liuskan ylös, läpi jalkojenpesualtaan... Toinen taas ovesta ulos ja polkua pitkin rannalle. Voitte varmaan kuvitella, kumman minä valitsen mennessäni uimaan kera lastenrattaiden, nyssyköiden ja pussukoiden. Aikaisemmin henkilökunta onkin avannut minulle pääsyn tähän helpompaan reittiin. Viime viikolla tälle reitille asetettiin lukollinen portti estämään asiattomien pääsy rannalle. Ja kun sitten pyysin henkilökuntaa avaamaan minulle portit, ei heillä kuulemma ollut avainta. Minä iskin kolme kassiani ja F:n polkupyörän henkilökunnan käteen ja käskin seurata, kun minä ja lapset lampsimme porras-reitin rannalle. Vastaanoton miesparka joutui riisumaan kenkänsäkin ja talssi sukkasillaan hiekalla kantaen tavaroitamme. Siinä kohtaa sanoin: "See, now you understand why this is difficult". Ilmoitin, että niin kauan kuin helpomman reitin portti pysyy suljettuna, henkilökunta saa varautua kantamaan kaikki kamani joka kerta. Tällä kertaa valittajia oli myös muita ja portti avattiin.

Tänään sitten menin tiskille ja ilmoitin, että portti auki kiitos. Ja henkilökunta tuli avamaan ilman vastalauseita portin. Mutta... mutta lähtiessäni pois rannalta lapsi rattaissa jo kirkuen, huomasin, että se penteleen portti oli taas lukittu. Ei kun juosten vastaanottoon kiljumaan porttia auki  painokelvottoman tekstin säestyksellä. Ja juoksujalkaa takaisin rannalle lastenrattaiden ja muun omaisuuden luokse. Ilmoitin henkilökunnalle, että odotan illalla puhelua korkeimmalta mahdolliselta johtajalta. Nyt on kuulkaa väärä leidi vastassa. Vaan eipä ole kuulunut soittoa.

 

Pieni herne luiskahti nenään jo aamulla, kun rahtasin niitä samaisia tavaroita ala-aulassamme, jossa yleensä niin tavattoman ystävälliset aularouvat juoksujalkaa kipittävät avaamaan minulle ja rattailleni oven. Tänään aulassa oli uusi neitonen, joka ei tehnyt elettäkään nostaakseen pikkuruista ahteriaan vastaanottotiskin äärestä. En odota mitään erityiskohtelua, mutta kun molemmat kädet on varattuja, onhan se jotenkin asiallista, että ovi tullaan avaamaan. Varsinkin, kun se nyt on rouvien pääasiallinen tehtävä.

 

Illan puolestaan kruunasi meillä havaittu kaasuvuoto. (Äidille Suomeen tiedoksi, että kyseessä oli pieni vuoto. Ei hätää, ei loukkaantuneita ja homma hallinnassa). Ayimme soitti alakerran pikkuneidille, että nyt on tosi kyseessä. Kun ketään ei kuulunut tilannetta selvittämään, soitimme asunnostamme vastaavalle tyypille Hansille, joka lähtikin hoputtamaan henkilökuntaa. Itse painelin alakertaan aulaneidin luo kysymään, mikä maksaa. Saavuimme paikalle Hansin kanssa yhtäaikaa. Hans tulkkasi, että neiti ei saanut Shifua kiinni, kun shifu on nyt illallisella. Siis täh!? Shifu siis nautiskelee illallistaan, kun meillä on kaasuvuoto?! Käskin Hansin selittää aulaneidille, että jos joku kertoo kaasuvuodosta, saa shifut keskeyttää ateriointinsa.

 

Hans hoiti meille lopulta kaasu-shifun ja huomenna tulevat vaihtamaan jonkun osan heti aamulla. (Äidille Suomeen tiedoksi: Kyllä, kaasuhana on ihan kiinni, eikä tänne nyt vuoda mitään. Ihan mittarilla on tarkastettu.)

 

Että tällaisia herneitä minun nenässäni. Yhdellä rappumme asukkaalla herneitä nenään ovat aiheuttaneet rumat kukat ja miljöö ala-aulassamme (hänen mielestään). Ja henkilökunta on tehnyt parhaansa miellyttääkseen tätä naapuria. Tänään hissiimme ilmestyi kaksi maalausta. Kyllä, hissiin! Nyt voimme sitten hississä ihailla television sijaan vaikkapa taidetta... Ja aulaamme on tullut uusia hienoja kukka-asetelmia ja viherkasveja, että nyt kelpaa naapurin rouvankin täällä käyskennellä.

Vaikka tästä negatiivissävytteisestä kirjoituksestani saattaa tulla tunne, että minulla on ollut BCD eli Bad China Day, ei se ole koko totuus. Tänään on ollut ihan hyvä päivä. Ayi mm. kokkasi hyvää ruokaa, jonka lisukkeena oli tällaisia kurkkuja, joita kuulemme kiinalaiset kesällä mielellään syövät. Maistaminen veikin minut yllätyksekseni suoraan Suomen kesään. Ne nimittäin maistuivat aivan samalta kuin ne etikkakurkut, joita famoni, äitini ja mummini ovat tehneet. Ayikin oli silminnähden ilahtunut, kun kerroin tästä yhteydestä maidemme ruokakulttuurien välillä.

Toinen ilonaihe on ollut kaunis päivä ja ulkoilu F:n kanssa. Eilinen sade oli kaikonnut ja aamu oli mukava kävelyyn compoundimme puistoissa. Iltapäivällä porotti jo aurinkokin ja pääsimme uimaan -pienistä vastoinkäymisistä huolimatta.