Itsenäisyyspäivän vastaanotto

Shanghaissa juhlittiin eilen itsenäistä Suomea konsulaatin isännöimillä itsenäisyyspäiväjuhlilla upeissa puitteissa arvokkaassa Peace-hotellissa.

 

Edellinen yö meillä meni yhden lapsista oksentaessa ja miehen matkustaessa työmatkalta Suomesta Shanghaihin. Olin melko varma, että tuurillani alan itsekin oksentaa juhlan kynnyksellä ja lumisateen (Suomi) ja saasteen (Shanghai) vuoksi miehen kone ei ehdi ajoissa perille. Emme ole hirveästi ehtineet viettää iltaa ilman lapsia, joten tätä iltaa oli odotettu.

 

Kun mies sitten saapui kutakuinkin aikataulussa Shanghaihin eikä oksennus kareillut kurkussani, päätin lähteä kampaajalle. Ajattelin, että ehkä hän saa kohtuullisen lyhyistä hiuksistani loihdittua jonkinlaisen, jota kampaukseksi kehtaisi kutsua.

 

Kampaajan tuolista käsin hiukan kaihoisahti katsoin naapurituoliin istahtaneen aasialaisneitosen lapaluille ulottuvaa, paksua ja kiiltävää kuontaloa. Noista saisi vaikka mitä ihanaa! Omistani tuli jotain nutturan tapaista...

Korut olin teettänyt feikkareiden korumarkkinoilla puvun väreihin sointuviksi jo aikaisemmin.

Itse pukuun olin oikein tyytyväinen. Sen olin teettänyt eräässä Lujiabang Lun iltapukuihin (3.krs) erikoistuneessa kojussa. Jos joku haluaa ehdottomasti tietää kojun numeron, voin sen selvittää yv:llä asiaa tiedusteleville. Olen hukannut johonkin kortin, joten juuri nyt en numeroa muista.

 

Vain pieni miinus puvussa oli, ettei se juurikaan sallinut kyykkimistä ja pudottaessani jotain lattialle, sain leikkiä avutonta neitoa ja silmäillä apua anovasti ympärilleni...

Kun räätälin käyttö on täällä arkipäivää, on sanomattakin selvää, että pukuloisto oli upea. Naiset olivat toinen toistaan kauniimpia ja miehet komeita mittatilauspuvuissaan. Ja juhlapaikkaa en voi liikaa kehua; se sopi erinomaisesti tällaiselle juhlalle.

 

 

Juhlijoita oli tänä vuonna ennätysmäärä eli n. 380 henkeä.

 

Aluksi oli lyhyt virallinen osuus kättelyineen, lipunkantoineen ja puheineen. Sitten olikin aikaa syödä illallista, seurustella ja tanssia. Minä tosin olin tehnyt yhden amatöörivirheen: ostanut uudet kengät edellisenä päivänä. Kiinassa korot ovat erityisen korkeita eikä maltillisia pituuden lisääjiä tahdo löytää. Onneksi seurueessani oli muitakin kenkiensä kanssa tuskailijoita, joten rohkenimme kengät riisumalla lepuutella varpaitamme aika ajoin juhlapuvun helman antamassa suojassa. Hups vaan ja juhlijalta katosi kesken keskustelun kymmenen senttiä pituudesta...

 

Hienot juhlat, oli mukava olla mukana!