Karu arki

Meillä oli paluukoneessa kuusi paikkaa, kun tuon pienimmän oman paikan lisäksi meillä oli käytössä yksi ylimääräinen paikka. Käytin kuitenkin ruhtinaallisen tilan pyöriskelyyn enkä hyviin uniin. Migreenistä aika ajoin kärsivänä pitää elämänrytmini olla pikkulapsen tavoin säännöllistä. Eivät sovi siihen yövalvomiset - edes kertaluonteiset. Niinpä Kiina-arkeni alkoi kunnon pääjysärillä. Täsmälääkkeillä särky kyllä talttui, mutta sitten vietinkin koko päivän migreenilääkepöhnässä. Tällä kertaa muistin ottaa nimittäin täsmälääkkeet mukaan Kiinaan, mutten muistaut enää, kumpi aikaisemmin kokeilemistani lääkkeistä ei vaikuttanut vireystilaan. Heitin lääkärillä villin arvauksen reseptiä varten ja pieleen meni. Lääkepöhnä yhdistettynä jetlagiin on jokseenkin epämieluisa cocktail. Tuntuu, että lauantai ja sunnuntai ovat yhtä puuroa.

 

Kun pääsin taas tolpilleni, alkoi keskimmäinen oksentaa. Viime yö menikin kuumeista, oksentelevaa lasta hoitaen. Vaihdettiin lakanoita ja yövaatteita, pestiin hiuksia ja lohduteltiin pientä potilasta. En nukkunut silmällistäkään vahtiessani seuraavaa lastia ja aamuyöllä alkoi migreeni nostaa uudelleen päätään.

 

Juuri nyt kiitän Ayin olemassaoloa erityisesti. Hän jaksaa ahertaa, vaikka me vaeltelemme täällä talossa kuin haamut konsanaan. Ja saan keskittyä hoitamaan keskimmäistä. Ja saan keskittyä ihmettelemään, mitä ihmeen papuloita nuorimmaisen iholle on ilmaantunut: kenties vesirokkoa tai ehkäpä allergiaa tai jos hyvin käy niin hikinäppylöitä. Ja saan keskittyä tyrehdyttämään vanhimman nenäverenvuotoa, joka on seurausta lämmityslaitteiden huoneilmaa kuivattavasta vaikutuksesta. Ja saan keskittyä itseni tutkiskeluun: onko vatsanseudulla tuntuva kipristely todellista vai kiertääkö vatsa sympatian osoituksena keskimmäiselle.

Jep, alkakoon Kiina-arki.

p.s. pahoittelut aneemisista, kuvattomista postauksista, mutta vakuutan, että ette halua nähdä tästä aiheesta yhtään kuvaa.