Tauteilua

Eilen aamulla perheemme tautitilastoon kirjattiin uusi merkintä, kun nuorimmainen oksensi autoon. Keskimmäisen tauti oli siis tarttunut häneen. Ja tietysti taudin piti alkaa juuri autossa ja juuri silloin, kun päätin, ettemme tarvitse hoitolaukkua lyhyelle reissulle. Nooh, kypärämyssy toimii ihan hyvin oksennuspussinakin...

 

Autonkuljettajamme pohti, että F haluaa puhua, mutta ei osaa vielä sanoa kaikkea ja siksi oksentaa. Hänen pojallaan oli kuulemma tällaista usein. Tyydyin toteamaan, että minä uskon kyseessä olevan sama virus kuin isosiskolla pari päivää aikaisemmin. Siihen kuljettajamme totesi, että mikäli F:lle tulee kuumettakin, on lähdettävä kiireesti sairaalaan. Minä lupasin harkita heti asiaa, jos tauti alkaa pitkittyä tai lapsessa on kuivumisen merkkejä.

 

Autosta rahdattiin sitten sisään sairaan lapsen lisäksi turvaistuin. Sitä siivotessa Ayi pohti, että taudin syynä lienee Shanghain kylmä ilma. Aloitin taas, että minä uskon, että virus... Taisi mennä kuuroille korville kommenttini. Kiinalaisen silmissä olen vain hassu länsimaalainen, joka ei juurikaan ymmärrä terveydestä.

 

Kun kiikutin Ayille käsidesiä, jotta hän voisi suojella itseään tartunnalta pestyään kovia kokeneen turvaistuimen, Ayi lupasi käyttää sitä. Hän kuitenkin totesi, että juo joka aamu lämmintä vettä, eikä siksi sairastu. Myöhemmin hän vielä viestitti minulle kääntäjän avulla, että panostaa paljon sairauksien ennaltaehkäisyyn, eikä siksi ole sairas koskaan.

 

Tuhahtelen jatkuvasti näille kiinalaisten ihmeellisille uskomuksille terveydestä ja sairauden ehkäisystä, nauran puistossa takaperin käveleville ja käsiään läpsyttäville vanhuksille.

 

Sitten jäin miettimään: Ayi ei ole ollut kertaakaan kipeä, vaikka on ottanut vastaan lasten yskät ja aivastelut, pyyhkinyt nuhaista nenää, avustanut ripuloivien lasten hoidossa ja korjannut oksennuksia. Myöskään autonkuljettajamme ei ole koskaan sairaana. Minä sen sijaan olin juuri kolme viikkoa flunssassa.. Mitä jos hyväntahtoinen nauruni ja hymähtelyni osuukin omaan nilkkaan? Mitä jos kiinalaisilla onkin avain terveyteen, joka meiltä länsimaisilta kouluterveydenhuollon kannattajilta puuttuu? Mitä jos?

 

Tänään asiasta virisi  keskustelua myös "Suomi-koulun vanhempainraadissa". Eräällä isistä on kiinalainen vaimo ja hän kertoi, että kiinalaisen lääketieteen ydin onkin ennaltaehkäisyssä eikä niinkään sairauden diagnostiikassa ja hoidossa, johon länsimainen lääketiede erityisesti keskittyy. Ja totta tosiaan, Ayimme usein puhuu esimerkiksi ruoka-aineiden terveyttä edistävistä ominaisuuksista. Niinpä, entä jos?

 

Päätin hiukan googlettaa. Miten kiinalaiset selviävät kansainvälisessä terveysvertailussa? Tilastokeskuksen sivuilta löysin väestörikkaita Kiinaa ja Intiaa vertailevan artikkelin, josta ohessa katkelma:

"Kiinassa ilmeisesti perinteinen lääketiede on pystynyt pitämään elinajanodotteen huomattavasti korkeampana kuin Intiassa. Kun 1950-luvun alussa kiinalaisen poikalapsen odotettavissa oleva elinaika oli lähes sama kuin intialaisella pojalla, niin 2000-luvun alkuun mennessä ero oli kasvanut kahdeksaan vuoteen kiinalaisen pojan eduksi.

Kiinalaisen tytön elinajanodote 1950-luvun alussa oli yli viisi vuotta korkeampi kuin intialaisen tytön. Nykyään elinajan ero on kasvanut jo lähes kymmeneen vuoteen. Kiinalainen nainen näyttää siis olleen huomattavasti tasa-arvoisempi terveydenhoidossa kuin kanssasisarensa Intiassa."

Koko 2008 julkaistu artikkeli on luettavissa Täältä.

 

Tilastoista innostuneena kaivoin tilastokeskuksen sivuilta vuoden 2012 elinajanodotetiedot. Keskimäärin se on 67.6 vuotta koko maailmassa ja Suomessa 79.4 (sija 39). Kiinan luku on 74.8 (sija 95) jättäen taakseen mm. Viron, Latvian ja Bulgarian sekä 123 muuta maailman maata.

 

Vuosina 2002-2011 Kiinassa oli kuitenkin vain 1.4-1.6 lääkäriä tuhatta asukasta kohden. Suomessa vastaava luku oli 2.6-3.3. Sairaansijoja Kiinassa oli samana aikana 2.2-4.2 / 1000 asukasta. Suomessa taas 6.2 - 7.2 /1000 asukasta. (Lähde: Tilastokeskus)

 

Olen kuullut monen suusta ilman tilastojakin, että terveydenhoidon resurssit ovat täällä riittämättömät. Ja ihmekös tuo: Shanghain syntyvyyden kasvu oli viime vuonna - lohikäärmeen vuonna - lähes koko Suomen ikäluokan verran. Siis syntyvyyden kasvu! Käytännössä tämän määrän kasvun hoitamiseksi olisi tarvittu lähes koko Suomen synnytyssairaaloiden resurssit. Niinpä, ihmekös tuo, etteivät resurssit riitä.

 

Kun sairas ei välttämättä saa ajoissa riittävää hoitoa, ihmekös tuo, että kiinalainen panostaa ennaltaehkäisyyn. Ja silloin luotetaan pitkiin traditioihin ja uskomuksiin. Sitä, onko yllä oleva vertaus Intiaan reilua, en tiedä. Laittaa se kuitenkin pohtimaan, entä jos...