Feikkimarkkinat

Kiinan valtio on yrittänyt viime vuosina ruotia täällä rehottavaa piraattiteollisuutta ja sulkenut feikkimarkkinoita. Uusia on kuitenkin avattu tilalle ja yksi tällainen sijaitsee metrolinja 2:n Shanghai Science and Technology Museum -asemalla Pudongissa.

Minulla oli tänään tehtävänä löytää Angry Birds -paita koulun huomista UN-juhlaa varten. UN-päivästä kerron myöhemmin lisää. Nyt kuitenkin sen verran, että juhlaan pitää pukeutua oman maan kansallisasuun, -väreihin tai jotenkin muuten tunnusomaisesti. Koska meillä ei ole kansallispukuja, enkä sellaista aio teettää, päätimme käyttää vaatetuksessa Suomen uutta kansalliseläintä, Angry Birdsia. Siksi siis suuntana feikkimarkkinat. Pahoittelut Roviolle, tästä ostoksesta ei kilahtanut pennikään heidän kassaansa... Ehkä kuitenkin teen osani siinä, että maailmalla tiedetään Angry Birdsin olevan Suomesta.

Shanghai Pudong A.P. PLAZA Shopping Center/Underground Market
(New Xiang Yang Market)
 

Autonkuljettaja opasti minua koko automatkan, kuinka minun pitää toimia feikkimarkkinoilla. Ensin kertasimme kolme tärkeää kiinankielistä lausetta, jotka olen opetellut: Kuinka paljon maksaa? Liian kallista!! Anna halvemmalla!!

Sitten kuljettaja opasti minua: "If you see something you like, don't buy first. Need to see other shops and ask how much... Then you buy the cheapest"

 

Seuraavaksi kuljettaja evästi minua: "If boys tell you one hundred, you pay 30 RMB". Sanomaa vahvistettiin muutamalla vastaavankaltaisella hintaesimerkillä. Ja näin olin valmis hintataisteluun tinkimisen luvatussa maassa.

 

Olin paikalla jo ennen kymmentä, joten liikkeitä vasta availtiin. Heti alkuun näin liikkeen, jossa näitä vihaisilla linnuilla koristeltuja paitoja oli myynissä. Ja tein myös ensimmäisen virheen, ostin ensimmäisestä paikasta paidan... En kertonut kuljettajalle mokastani. Mutta odottakaahan, kun kuulette kuinka hyvän hinnan sain "päivän ensimmäisenä asiakkaana"...

 

Gao Liu:n liike on koju NF-5

Kuljettaja oli sanonut minulle, että paidasta kannattaa maksaa 30 RMB. Hämmästykseni oli suuri, kun söötti myyjä ilmoitti minulle heti hinnaksi 55 RMB. Melkein ostin paidan sillä hinnalla, ihan siitä syystä, ettei minua yritetty vedättää kymmenkertaisella hinnalla, vain koska satun olemaan vaaleaihoinen ja isonenäinen (kuten kiinalaiset länsimaisia kuvailevat). Sanoin kuitenkin Tài guìle!! (=liian kallista) ihan esitelläkseni, että olen varsin tottunut shoppailemaan Kiinassa. Myyjää hymyilitti ja hän kysyi hintani. Pienen neuvottelun jälkeen sovimme 30 RMB.

 

 

Myöhemmin kuljettajani kertoi itse käyneensä kysymässä paitojen hintoja eri liikkeistä. Hänelle hinnat vaihtelivat 60-100 RMB välillä. Ja kuulemma alle 30 RMB:n hänkään ei päässyt. Kuljettajamme oli siis hyvin vaikuttunut tinkimistaidoistani. "You shopping, no problem", hän hehkutti. Näinpä, ostosten teko ei yleensä ole tuottanut minulle vaikeuksia.

 

Valitsemani väri-koko -yhdistelmä oli kojusta loppu, joten rouva lähti hakemaan minulle paitaa varastosta. Samalla vastapuolisen liikkeen myyjät ihailivat valkoisia emmaljungiani. Pyörittelivät silmiään, kun kerroin kysyttäessä, kuinka paljon ne maksavat Suomessa.

 

Samalla vastapuolella laukkuja myyvä Miss Jin (koju NF-9) kyseli, tarvitsinko ehkä laukkua. Myyntiyrityksiin väitin ensin, etten tarvitse yhtään laukkua ja lähdin pois vain paidan kanssa. Myöhemmin kuitenkin tulin suuntavaistoni menettäneenä uudestaan saman kojun eteen. Ja kun oli hetken ehtinyt virrata vettä Huang Pussa, niin mielikin alkoi muuttua: tottahan sitä nainen aina yhden laukun tarvitsee.

 

Hintaneuvottelut Miss Jinin kanssa alkoivat punaisesta lompakko-laukku-välimuodosta (tälle lienee joku hienompikin nimi...). Hän aloitti lähes 300 RMB:stä ja minä 40 RMB:stä. Minun final priceni oli 60 RMB ja sillä lompakko lähti. Hän totesi minun olevan paha tinkimään ja pyysi vastapalvelukseksi suosittelemaan liikettään. Minä lupasin. Koko toimitus oli sitä paitsi miellyttävä ja keskustelimme myös muusta.

 

 

 

En varsinaisesti itse tykkää ostaa näitä väärennetyillä brändeillä isosti merkattuja tuotteita, mutta tämä punainen oli niin ihanan punainen, että se oli pakko saada. Ja kun hintakin oli hyvä -myös kujettajani mielestä- niin menköön.

 

Itse asiassa nykyinen lompakko-lompakkoni (ei siis laukku-lompakko, vaan lompakko-lompakko...Ymmärrättehän, miksi tarvitsen myös sellaisen) on huonossa kunnossa, joten yritin etsiä sellaista valkoisena. Yhdestä kojusta minua lähdettiinkiin kuljettamaan ympäri markkinoita kojusta kojuun. Yhdessäkin kojussa laukkuhyllyt kätkivät taakseen salaoven, jonka takaa paljastui lisää laukkuja ja taas uusia salaovia. Valkoista lompakkoa ei kuitenkaan tahtonut löytyä.

 

Lopulta nainen juoksutti minut vielä yhteen kojuun, josta löytyi tämä

 

Hintaa tälle "tosi aidolle nahkalompakolle", joka ei edes ollut nahkaa, pyydettiin yli 400 RMB. Kuulemma 580 RMB on oikea hinta, mutta ensimmäisenä asiakkaana saan tämän erityisen hinnan tästä merkkilompakosta. Jep, jep! Sanoin, että jos olen kiinnostunut merkistä, en mene ostamaan heiltä lompakkoa ja nahkaa tuote ei ole nähnytkään, mutta olen valmis ostamaan sen sopuhinnalla. Mietin itsekseni, että 100 RMB on maksimi. Myynti oli aggresiivista ja myyjä tarttui käteeni, jolloin päätin lähteä pois. Minä en oikeasti tarvitse lompakkoa. Myyjä juoksi kuitenkin vielä perääni ja antoi naama nyrpeänä lompakon minulle 100 RMB:llä. Hienoon kiinankieliseen hyvästelyyni eivät myyjät edes vaivautuneet vastaamaan. Taisi olla ihan hyvä hinta... tai sitten tosi hyvää teatteria.

 

Käväisin vielä huivikaupassa, jossa oli ihanan pehmeitä kaulahuiveja. Turkoosista huivista pyydettiin ensin taas lähes 300 RMB:tä. Minä ostin huivin lopulta 40 RMB:llä. Tosin tästäkin liikkeestä minun piti jo tehdä lähtöä ennen kuin hinta putosi tähän.

 

 

 Näiden ostosten jälkeen totesin, että "T-paita-ostokset" saa nyt riittää, olen saanut tarvitsemani ja pikkuisen enemmän... Ja niinpä kuljettajani vei ostoskuningattaren kotiin.