Xi Tang -The Ancient Water Town

Lapsilla alkoi loma torstaisen UN-päivän jälkeen. S lähtee kuitenkin kesken loman työmatkalle Taiwaniin, joten mitään pidempiä reissuja emme tällä lomalla voi tehdä. Kuljettajamme listasi ystävällisesti meille kohteita Shanghaissa ja Shanghain lähellä, joissa voisimme vierailla. Tänään lähdimme historialliseen vesikaupunkiin XiTangiin.

 

XiTang sijaitsee Zhejiangin provinssissa ja sinne on Shanghaista n. 1.5 h ajomatka. Täällä muuten matkan yksikkönä ei suinkaan ole kilometrit vaan aika. Ja onhan se tietysti paljon kuvaavampikin. Viis siitä, jos joku paikka on vain 5 kilometrin päässä, jos matka sinne kestää tunnin. Niinpä en nytkään oikein tiedä, kuinka kaukana XiTang on.

 

Lähdimme ajelemaan puoli yhdeksän aikaa aamulla. Pikku hiljaa alkoivat pilvenpiirtäjät kadota maisemasta ja tilalle tulivat kaksikerroksiset, ränsistyneet pientalot, riisipellot ja teollisuusalueet. Kun olimme ajaneet noin tunnin, ajoimme lopulta ulos Shanghain kaupungista.

 

Shanghain ulkopuolella katukyltit olivat enää kiinalaisilla merkeillä. Shanghaissahan kyltit on myös englanniksi. Täällä kaupungin ulkopuolella ei ilman Kiinan merkkien taitoa kyllä ihan hirveästi huvittaisi ajaa... joskaan en autolla ajaisi Shanghain liikennesekamelskassakaan...

 

Kyltit vain kiinaksi...

 

XiTangiin saavuttuamme kävimme ostamassa liput, joilla pääsee sekä kaupunkialueelle että 11 museoon. Hintaa lipuilla on 100 RMB/hlö ja yli 120 cm lapset maksavat 50 RMB. Halutessaan voi osta myös pelkän "aluelipun" puoleen hintaan.

 

Saavumme XiTangiin.
Liput vanhalle alueella saa ostaa ennen portteja vasemmalta.

 

 

Alueella ei ole helppoa liikkua rattailla, joten jätimme ne autoon ja pakkasimme F:n Manducaan. Ihan tasapainon vuoksi asetin S:lle myös repun selkään...

 

Oma sherpa...

 

XiTang on yhdeksän joen halkoma muinainen kaupunki. Joet jakavat sen 8 osaan, joita kuitenkin yhdistävät toisiinsa pienet sillat.

 



Tuossa takana kuvattiin Tom Cruisen tähdittämä Mission Impossible 3

 

Siltoja siltojen perään...

 

Talot, joista osa on peräisin Ming- (1368-1644) ja Qing- (1644-1911) dynastioilta on rakennettu reunustamaan jokia.

 

 

 

 

Talojen edessä kulkevat kadut on katettu alueelle tunnusomaisesti.

 

 

 

Myös kapeat kujat ovat tunnusomaisia XiTangille.

 

 

Ei tilaa väistää...

 

XiTangin vanhassa kaupungissa on paljon pieniä hotelleja, joista yhdessä kävimme kurkistamassakin. Hinta olisi ollut 250 RMB/yö. Yöpyminen tuolla voisikin olla mukava kokemus, sillä sanotaan, että aamuruskon aikaan alueelle levittäytyvä usva tekee XiTangista satumaisen kauniin. Myös auringonlaskun sanotaan olevan kaunis. Voin kuvitella, että katujen hiljetessä aasialaisista turisteista, voi nauttia ihanasta rauhasta upeassa miljöössä.

 

Hotellihuoneen sänky

Hotellin "aula"...

Hotellin terassilla.

 

 

Nyt päivällä alueella oli paljon aasialaisia turisteja. Onneksi alueella oli "hyvät ohjeet", miten liika tungos voidaan välttää... voi näitä kiinalaisten käännöskukkasia.

 

 

 

XiTangissa voi ottaa veneajelun 100 RMB:lla. Tuolla summalla matkaan pääsee koko veneellinen eli 8 ihmistä. Me otimme perheellemme oman veneen.

 

 

 

Veneestä käsin oli mukava seurailla XiTangin asukkaita. Samassa vedessä huljutellaan lattiarätit, pestään pyykit sekä perataan kalat, pestään simpukat ja viljellään sapuskaa.

 

Kalojen perkausta

Lattiarätti huuhdellaan puhtaaksi

Nyrkkipyykillä

Simpukoiden pesua

 

 

Veneestä on helppo ihailla XiTangin lukuisia siltoja.

 

 

Hiukan ison pelastusliivin suojiin oli helppo paeta innokkaita kuvaajia
Ja nyt en tarkoita itseäni vaan kiinalaisia...

 

Joen reunalla kaikui kiinalaisia sävelmiä, jotka eivät tulleetkaan levyltä.
Nainen lauloi ja mies soitti.

 

 

Pois noustessa herrat laiturilla ojentelivat innokkaina kätensä auttaakseen vaaleanpunaihoisia muukalaisia. Meitä myös varoitettiin märästä lattiasta... voiko tämän kuivempaa lautaa ollakaan...

 

 

 

 

Aikaa kannattaa varata kunnolla, jotta ehtii tutkia pieniä kujia myös kävellen. Niiden varrella on lukuisia pieniä ravintoloita ja kahviloita sekä erilaista tavaraa myyviä liikkeitä. Me emme syöneet lasten kanssa näissä ravintoloissa varsinkaan, kun näki ravintoloiden piskuiset keittiöt ja astioiden pesun joessa. Itse olisin kyllä uskaltanut siellä syödä.

 

"Ravintolakadun" koristeet olivat vanhoja pulloja.
Perimätiedon mukaan XiTangilaiset naukkailivat mielellään riisiviiniä.



Puhtaat valkeat lakanat

Kauppojen tarjonta on itse asiassa hippimäistä. Liikkeet tarjosivat kirkkaanvärisiä hippimekkoja ja huiveja. Toisaalta monet huivit toivat mieleeni lomamatkamme Meksikossa, sillä huivit olivat samantyyppisiä kuin meksikolaiset tai perulaiset ponchot.

Pieniä liikkeitä kujat täynnä.

 

 

Alueen museot on ripoteltu näiden kujien varrelle. Kannattaa varmistua, että saa lippujen oston yhteydessä aluekartan, johon museot on piirretty. Me kävimme tutkimassa mm. riisiviinimuseota, nappimuseota, juuriveistosmuseota, puunkaiverrusmuseota ja "kohokohtana" herra Nin museota.

 

Puukaiverruksia Ming- ja Qing-dynastian ajalta

 

Ni oli varakas poliitikko, jonka koti oli XiTangissa. Tämä koti on nyt museo ja siellä voi ihailla tämän 1992 kuolleen kommunistipuolueen jäsenen kuulakärkikynää, hattua, villapaitaa, kumisaappaita... ja kaikki vielä vitriinin suojissa, jotta nämä muinaisaarteet säilyvät jälkipolville. Tämä museo aiheutti perheessämme pienen naurukohtauksen...

 

Herra Nin paita ja kaulaliina.

 

Herra Nillä oli myös varovainen porras...

 

Täälläkin on temppeli, jossa oli varsin rauhallista. Söimme temppelin pihalla hiukan eväitä.

 

 

 

Nappimuseossa varoitettiin muita kuin patukoita ja nuijia menemästä yläkertaan...

 

 

 

Teimme pieniä ostoksia. A osti itselleen huivin (10 RMB), laukun (20 RMB) ja korun (5 RMB).

 

 

 

Minäkin ostin punaisista puuhelmistä valmistetun rannekorun (10 RMB) ja huivin joka oli jopa 55 % pashminaa ja 45 % silkkiä (29 RMB). Ja oikein merkkiin painettuna. Sinänsä vähän huolestuttavaa, jos pashmina ei olekaan ihan kokonaan pashmina...

 

 

 

J osti matkamuistoksi aarrearkkuunsa nunchaku-taistelukapulat. Lisäksi autonkuljettajamme oli ostanut meille kiinalaista herkkua, joka on kuulemma erityisen hyvää ja tuoretta XiTangissa. Shanghaista ei kuulemma saa näin tuoretta.

 

 

 

Kadulla oli myynnissä myös vesikastanjaa, jota myyjä antoi minulle maistiaisiksi. Voi miten mehukasta se onkaan näin tuoreeltaan. Minulla on lähinnä kokemuksia siitä Suomessa saatavasta melko mauttomasta purkkiversiosta.

 

 

 

Meillä oli oikein mukava päivä! Ja jos vaan on aikaa, kannattaa tuolla XiTangissa käydä tutustumassa.

 

Tässä vielä kaksi kuvaa kotimme ikkunasta näkyvästä NanPu -sillasta, joka on saanut väriä vaihtavat valot koristeekseen. Liekö pysyvä uudistus vai kansallispäivän juhlakoristus...