UN Day

Tänään lastemme koululla juhlittiin UN-päivää. Täytyy kyllä sanoa, että se, että lapset käyvät kansainvälistä koulua rikastuttaa valtavasti meidän elämää täällä Shanghaissa. Paljon ihania kokemuksia jäisi saamatta ja koulun sisällä oleva valtava yhteisöllisyys jäisi kokematta , jos ei olisi kouluikäisiä lapsia. Tykkään kovasti niistä lyhyistä hetkistä lapsia hakiessa, jolloin ehdin jutustella eripuolilta maailmaa kotoisin olevien vanhempien kanssa.

 

UN-päivän aikana juhlitaan ehkä vähän suureellisestikin maailmanrauhaa mutta myös koulun monikulttuurista yhteisöä.

 

Juhla alkoi paraatilla, jossa kunkin maan lapset toivat juhlasaliin oman maansa lipun ja omankielisen tervehdyksensä.

 

 

 

Suomikin on hyvin edustettuna lower schoolissa 9 oppilaalla ja yhdellä opettajalla.

 

 

 

Maita onkin valtavasti edustettuna aina Kyproksesta Egyptiin ja Eteläafrikasta Australian kautta Koreaan. En edes pysynyt laskuissa mukana.

 

Lapset esittivät meille vanhemmille muutaman laulun.

 

 

 

Lisäksi jokaisella luokka-asteella oli esiteltävänä tekemänsä projekti päivän teemaan liittyen. A ja muut pienet ekaluokkalaiset olivat piirtäneet kuvan siitä, mitä rauha heille tarkoittaa. Näiden lasten elämä on onneksi sellaista kuin lasten elämän kuuluu olla ja rauha tarkoitti heille mm. ystävien auttamista. Hyvä alku suuremmallekin maailmanrauhalle. Piirustukset esiteltiin videotykillä What a Woderful World -laulun soidessa.

 

J ja muut neljäsluokkalaiset olivat maalanneet rauhanviestejä kiviin. He saivat tehtäväkseen jättää viestinsä jonnekin ja meidän vanhempien piti kuvata tapahtuma. Kuvat näytettiin Imagine-kappaleen soidessa.

 

J jätti kivensä compoundimme puutarhaan.

 

 

Paraatin jälkeen alkoi tapahtuman kohokohta -minulle ainakin, koska olin jättänyt väliin sekä aamiaisen että lounaan ja kello oli jo yli kaksi iltapäivällä. Nimittäin Food Fair, jossa eri maat olivat järjestäneet oman maansa ruokia toisten maisteltaviksi. Saatiin kyllä vatsat täyteen monenlaisia herkkuja niin Skandinavian eri maista ja Intiasta kuin Thaimaasta ja Koreastakin. Pöydät notkuivat mitä erilaisempia maistiaisia.

 

Minä leivoin vanhan köksänkirjani ohjeella omenapiirakkaa. Minulla ei ollut kirjaa mukana, mutta kiitos Facebookin (ja hyvin toimivan vpn:n, jolla The Great Firewall of China ohitetaan) sekä ihanien ystävien, ohje rävähti ruudulle vain hetki pyynnön kirjoittamisen jälkeen. Tässä ohjeessa ei tarvita vatkaimia, mikä oli erittäinkin oleellista, sillä vatkaimeni kököttävät tällä hetkellä Kiinan tullissa. Ja kiitos Public Holidayn taitavat kököttää siellä vielä ainakin ensi viikon...

 

 

Tein myös yrtti-juustolevitettä ja toin Nancyn ruisleipää.

 

 

Pöytämme oli varustettu marimekkoliinoin ja Angry Birds -hahmoin. Halusimme valistaa kansaa Angry Birdsien kotimaasta.

 

 

Pöydässämme oli myös karjalanpiirakoita ja munavoita, Ruis-chipsejä, hapankorppua, savulohitahnaa, pannukakkua, salmiakkeja, lakua, suklaata, mokkapaloja...

 

 

 

 

Pöytämme äärellä kävikin kuhina ja herkut hävisivät nopeasti parempiin suihin.

 

 

 

Kiertelimme itsekin pöydästä toiseen ja maistelimme kaikenlaisia herkkuja. Yksi suosikeistani oli japanilaisten pöytä.

 

Ranskan pöydästä löytyi mm. Macaron-leivoksia ja juustoja, jotka kertakaikkiaan missasin... amatöörimaista.

 

 

Saksan pöydässä oli mm. Kinder-patukoita.

 

 

Kreikan pöydästä löytyi mm. jälkiruokia.

 

Ruotsin pöydässä oli monenlaista suomalaiseen suuhun maistuvaa.

 

 

Korean pöydän herkkuja valmistettiin siinä kansan katseiden alla.

 

USAn pöytä oli odotetusti yltäkylläinen.

 

Brasilian pöydässä nautiskeltiin mm. suklaalla.

Italian pöydässä sai maapähkinävoileipiä.

Ja koska oli myös keskityttävä syömiseen, kuvaamatta jäi mm. Espanjan ihana gazpacho, Thaimaan tulinen ruoka, Intian Palak Paneer ja upeat pöytäliinat sekä Slovakian erikoiset rieskaset ja upeasti kansallispukuun pukeutunut emäntä.

Hieno iltapäivä siis takana!