Kiinan kieltä ja byrokratiaa

Vaikka asumme modernissa suurkaupungissa, täällä osataan todella huonosti englantia. Kaupoissa hyvin harva osaa sanoa yhtään mitään. Esimerkiksi kysymys "Do you have pasta" on liikaa. Ei auta vaikka muotoilee uudelleen: "Spaghetti?! Lasagna?" Huoh... "Italian food??" Välillä joku englanninkielentaitoinen asiakas onneksi rientää apuun. Ja piirtämistä olen käyttänyt jo lukuisat kerrat. Sohvaostoksia tehtiin myyjän läppärin kääntäjän avulla... Kuulemma nuoret opiskelevat nykyään sentään englantia koulussa -osa enemmän, osa vähemmän.

 

Motivaatio oppia kiinankieltä on siis todella kova. Tarkoituksenamme onkin ottaa yksityisopetusta -tai kaksituisopetusta miehen kanssa, kunhan löydämme opettajan. Tällä välin opetuksesta huolehtii autonkuljettajamme. Joka päivä, kun istahdan autoon, kuljettaja kuulustelee minulta edellisen päivän sanan tai sanonnan. Ihan liian monta kertaa joudun häpeillen tunnustamaan, että en muista yhtään, mitä hän edellisenä päivänä opetti. Sitten kuljettaja antaa kertaustunnin... Kun lopulta saadaan tuloksia ja uusia synapseja syntyy tähänkin hitaaseen aivokoppaan, kuljettaja kertoo uuden opiskeltavan sanan tai lauseen. Siinä sitä sitten toistellaan koko automatka vuoron perää. Tällä taktiikalla osaan nyt tervehtiä, kiittää, hyvästellä. Ja tärkeimpänä osaan kysyä tuotteen hintaa ja todeta sen liian kalliiksi. Ja tiedän myös, mikä on tunneli... 

 

Itse toivoin autonkuljettajan opettavan minulle hinnan kysymisen. Luulen mieheni olleen vaikuttamassa oppitunnin sisältöön, kun seuraavien päivien aiheena oli "Liian kallis" ja "Anna halvemmalla". Pelkää kai palkkansa hupenevan kaikille näille markkinoille. Harmi vaan, etten vieläkään muista tuota jälkimmäistä -kahdesta kertaustunnista huolimatta...

 

Meidän yksivuotias tuntuu edistyvän nopeammin sekä kiinan- että suomenkielessä. Pari päivää hän on osannut sanoa Ayi ja tänään aamulla alkoi hokea tervehdystä Ni hao. Söpöä. Suomisanastoon on tullut yhtäkkiä Muumi, Mamma, Mumma ja Pappa. Terveisiä Mummalle ja Papalle :) Ei näytä etäisyys haittaavan! Seuraavaksi paneudutaan Mummiin ja Vaariin. Yksivuotias siis edistyy nopeammin kuin minä...

 

F tykkää istuskella ikkunalaudalla, jollaiset on joka huoneessa. Siinä hän lueskelee tai seuraa alhaalla liikkuvia ihmisiä ja koiria. Tässä menossa kummeilta saatu lempikirja: Muumit kosketuskuvilla varustettuna.

 

Tänään saimme Residence permitit. Viikko kesti näiden saamiseksi. Laitan tähän vielä Byrokratiaa osa kaksi. Ykkösosa löytyy täältä.

 

Ilmoittautuminen poliisille 

Kaikkien maahan saapuvien pitää ilmoittautua poliisilaitokselle 24 tunnin kuluttua saapumisesta.

Myös ihan turistiviisumilla saapuvien täytyy tämä tehdä, mutta yleensä hotelli huolehtii siitä asiakkaan puolesta.

Meillä tämän teki Landlordin edustaja. Hän otti vain passimme mukaan ja palautti ne seuraavan päivänä.

Tästä saa rekisteröintitodistuksen, jota tarvitaan myöhemmin.

 

Terveystarkastus (ks tarkemmin täältä)

Terveystarkastus tulee käydä läpi. Se saattaa olla paperihommaa tai "usean huoneen" täydellinen terveystarkastus.

Terveystarkastukseen kannattaa varata aika hyvissä ajoin (jo Suomesta), jotta sinne pääsy ei viivytä lupien saamista.

Tarkastuksen jälkeen menee muutama päivä, jotta todistus hakijan terveydentilasta on valmis.

 

Työlupa

Haetaan tietysti vain sille, joka aikoo työskennellä Kiinassa.

Tätä varten tarvitaan (tai nämä HR manager meiltä ainakin pyysi):

• Work permit application, kahtena kappaleena ja firman leimalla varustettuna
• 4 passikuvaa
• Passi sekä kopiot passin infosivusta sekä Z-viisumista
• Representative lisence, alkuperäinen ja kopio
• Poliisin rekisteröitymiskaavake
• Todistus terveystarkastuksen läpikäymisestä hyväksytysti.

Työlupa tuli vajaassa viikossa ja se muistuttaa ulkonäöltään passia.

 

Residence permit

Tämä haetaan Shanghai Entry and  Exit Inspection and Quarantine Bureausta.

Paikalle pitää mennä henkilökohtaisesti. Meillä käskettiin jopa lapset mukaan, mutta ei heidän peräänsä juuri kyselty. Aikuiset kuvattiin virastossa, lapset ei.

Täällä on aika paljon jonoa. Kokemuksesta sanon, että mukaan kannattaa ottaa 1kpl  kirkuva lapsi, niin pääsee jonon ohi ;)

Seuraavanlaista lärpäkettä käskettiin ottaa mukaan:

• Passit sekä kopiot passin infosivusta sekä Z-viisumista, koko konkkaronkasta
• Passikuvat koko perheestä
• Poliisin rekisteröintilomake sekä kopio, kaikilta perheenjäseniltä
• Mukana kannattaa kuulemma olla firman leima, sillä virasto saattaa yllättäen pyytää täyttämään jonkun lomakkeen, johon vaaditaan leima. Ei sitten ole kiva joutua palaamaan takaisin... jonoakin kun yleensä on ihan riittävästi.
• Firman registration certificate of resident representative office of foreign enterprise sekä organization code license. Alkuperäiset ja kopiot
• Kinship certificate. Eli jonkinlainen todistus siitä, että lapset ja puoliso ovat samaa perhettä työluvan saaneen kanssa. Tähän kelpaa hyvin maistraatista saatu englanninkielinen (muistakaa pyytää englanniksi, niin ei tarvitse käännättää) virkatodistus, jossa perhesiteet näkyvät.

Luvan saaminen maksaa 400 RMB/hakija ja maksetaan lupia noudettaessa. Käsittelyyn menee noin viikko. Lupia ei tarvitse hakea henkilökohtaisesti. Meillä noudon suoritti autonkuljettaja.

 

Tässä tämä byrokratia olikin. Nyt sitten tilaamme rahdin Suomesta ja S menee perustamaan RMB-tiliä (sen saamiseksi vaaditaan työlupa). Ehkäpä teen sitten postauksen siitä, minkälainen operaatio tuo tilin saaminen on...

 

Nyt ryhdyn nauttimaan perjantai-illasta. Tuolla pimeässä joen yllä lentää nyt leijoja, jotka on varustettu valoin. Aika metkannäköisiä!