Kävelykierros Puxissa

Olimme tänään F:n kanssa mukana Shanghain suomalaisten järjestämällä kävelykierroksella. Oli mukava tavata uusia kasvoja, jutella mukavien ihmisten kanssa ja tutkia Puxin pieniä kujia.

 

Minulla oli rattaat, mikä ehkä hiukan vaikeutti kulkua, sillä matkalla oli paljon portaita. Kuumasta ilmasta johtuen Manduca ei kuitenkaan olisi ollut kätevä (hiostaa, kun ollaan kehot vastakkain). Ja oikeastaan olen jo ihan tottunut rynksyttelemään portaita ylös ja alas vaunujen kanssa.

 

Lähtö kävelylle oli HuangPu Parkista ja kolme tuntia käveltiin tutkimassa paikkoja.

 

Kävimme tutkimassa Astor House Hotellia.

 

 

Täällä näkee puistoissa ja muissa kauniissa paikoissa hääpareja kuvattavana. Nyt niitä taisi olla neljä paria tällä lyhyellä sillanpätkällä.

 

Puutarhurit ovat taas tehneet hyvää työtä. Näihin en minäkään tohtisi koskea Fiskarseillani.

 

Kävimme monilla pienillä, rähjäisillä, mutta omalla tavallaan somilla ja elämää täynnä olevilla kujilla.

Erästä taloa tutkaillessamme talon ikkunasta pisti ulos pää, joka puhuikin hyvää englantia. Huoneistoa asutti pitkään Jenkeissä asunut kiinalainen, jonka luokse kutsuimme itsemme vierailulle. Talo olikin tosi vanha ja oli mukava päästä katsomaan sitä sisältä.

Talon pihalla parturi teroitti välineitään seuraavaa asiakasta varten ja mummut ihailivat meidän F:aa.

 

Vaikka monet näistä taloista ovat todellä rähjäisiä, silti on sääli, että näitä Kiinan uudistumisvimman myötä puretaan ahkerasti  uuden tieltä. Tässäkin kuvassa oleva talo on merkitty purku-merkillä.

Mukava ja mielenkiintoinen päivä siis takana. Täytyypä katsella, koska on seuraavan kävelykierroksen aika...

Ayi teki meille taas tänään illallista ja täytyy sanoa, että hänen hapanimeläkanansa oli kyllä tosi hyvää. Myös katkaravut ja kasvikset maistuivat hyviltä. Hän tosiaan osaa tehdä ruokaa. Ihanaa!

 

 

 

Illalla minun oli yksinkertaisesti "pakko" jättää koko pesue S:n hoiviin ja kävellä tuohon Super Brand Malliin ostoksille. Minulla on huomenna koululla juhlat ja rahti ei ole vielä tullut. Niinpä oli pakko käydä ostamassa joku mekko. Tuntui, ettei oikein mitään löytynyt. Yliavuliaat myyjättäret yrittivät ehdottaa minulle kaikenlaisia hirvityksiä. Täytyy sanoa, että vaikka minulle ei ollut lapsia häiriköimässä matkassa, niin ei täällä varsinaisesti ihan rauhassakaan saa katsella. Myyjät rientävät heti auttamaan ja jos nostan vaatteen vain katsoakseni hieman tarkemmin, on myyjä jo etsimässä sinulle oikeaa kokoa sovitusta varten.

 

Lopulta Espritistä löysin mukavan koltun ja sain palata tyytyväisenä kotiin.