Antiikkimarkkinat

Meillä oli aamulla pieni epäselvyys tämän asunnon management porukan kanssa, sillä asuntomme saa ilmeisesti uuden vuokraisännän. Osoitin voimakasta tyytymättömyyttä vallinneeseen asiaintilaan, jolloin Management teamin Hans totesi: "Ny landlord giv kik". Minä jo ehdin säikähtää, että huonotuulisuuteni johdosta perheemme potkitaan kadulle. Hans kuitenkin hymyili söpösti toistaessaan "kik, kik", joten ajattelin, ettei tilanne ehkä ole niin paha...

 

Hetken päästä kotiimme kiikutettiin sitten tällainen paketti:

 

 

Ja ihan hieno "kik" sieltä sitten paljastuikin kompensoimaan kalliin aikani tuhlausta.

 

Kakkuepisodin jälkeen autonkuljettamme tuli noutamaan minua ja lähdin F:n kanssa Dongtai Lun antiikkimarkkinoille.

Antiikkimarkkinat
东台路,西藏路和浏河路路

Dongtai Lu,  Xizang Lulta  Liuhe Lulle

Dongtai Lu on pieni kadunpätkä, jonka varrella myydään monenlaista vanhaa tai vanhahkoa tavaraa.

 



On kuitenkin syytä muistaa, että antiikki on täällä varsin liukuva käsite. Eli täältä ei kyllä kannata ostaa mitään sen vuoksi, että se on antiikkia vaan ainoastaan, jos tavara miellyttää muuten. Ja tämä on hyvä pitää mielessä myös tinkiessä.

 

 

 

Kadunvarsilla näkee edelleen ihmisten pelaavan mahjongia. Itse olen pelaillut sitä tietokoneella, enkä tiedä, onko sillä yhteyttä oikeaan mahjongiin. Olisi kuitenkin kiva ostaa nappulat ja kokeilla.

 

 

 

Itse en ole varsinaisesti vanhan tavaran ystävä. Nämä matkalaukut ovat kuitenkin jotenkin söpöjä.

 



Eräs myyjä yritti saada minut ostamaan joulupalloja. Totesin, että jouluun on vielä kovasti aikaa ja että ostan sitten lähempänä joulua koristeet. Jätin kertomatta, että meidän joulukuusi koristellaan Suomessa ja vain valkoisilla, lasisilla ja hopeisilla koristeilla.

Tällaisen punaisen rasian ostamista voisin harkita. Se voisi tuoda kivaa kontrastia minimalistiseen, valkoiseen sisustukseen. Autonkuljettajamme kielsi minua kuitenkin ostamasta täältä mitään... Heh, nyt syynä tähän kieltoon ei ollut salaliitto mieheni kanssa, joka rahoittaa pääosan ostosten teosta... Autonkuljettajalla vaan oli tiedossa parempi paikka.

Sitä ennen halusin kuitenkin käydä Xintiandissa kevyellä lounaalla. Matka Dongtai Lulta taittuu melko nopeasti kävellen. Mitä nyt välillä matkalla kohdataan esteitä. Vaikka jollain tapaa tämä pyykkien estoton ripustelu pitkin kaupunkia on söpöä, silti täkit suojatien edessä ärsyttävät jonkin verran...

 

Xintiandissa söin lohivoileipälounaan Paulaner Brauhausissa. Se ei kyllä ollut mikään makujen sinfonia, mutta vei se sentään nälän hetkeksi.

 

Lounaan jälkeen autonkuljettaja vei minut johonkin Pudongin puolella olevaan paikkaan, joka näytti teollisuus- tai varastoalueelta. Siellä oli kuitenkin useita "antiikkiliikkeitä", joissa oli valtavasti vaikka mitä tavaraa huonekaluista ja ovista piensisustusesineisiin. Ja hinnat täällä ovat kuulemma paljon pienemmän kuin Dongtai Lulla.

 

Astumalla sisään rähjäisiin rakennuksiin huomasi, että myymälät olivatkin valtavan isoja ja pullollaan kaikenlaista tavaraa.

 

Täältäkin löytyi näitä punaisia laatikoita, mutta en vielä kysellyt hintoja. Yhdessä myymälässä leikki tavattoman suloinen pieni kiinalaistyttö, joka välttämättä halusi ojentaa minulle osan greippivälipalastaan. Myymälässä oli taidokkaasti veistettyjä puuesineitä

 

En ostanut tänään mitään. Mutta ehkä myöhemmin käyn hakemassa jonkin pienen sisustusesineen, jotta saamme sisustukseemme Suomessa pienen muistutukesen tästä Kiina-ajasta.

 

Päivän päätteeksi kävimme illallistamassa koko perhe ihan tässä kotikadullamme Italialaisessa ravintolassa Jstonessa. Ravintola sijaitsee Wei Fang Xi Lulla, Nancyn Bakeryn vieressä.

 

Ravintolalla on pieni terassi, mutta me päätimme syödä sisällä, sillä olin palellut pitkin päivää. Tänään asteita on ollut vain 22 ja lisäksi on puhaltanut kylmä tuuli.

Ravintola on miellyttävästi sisustettu, joskin hiukan valoisa. Illalla voisi olla mukavempaa hiukan hämyisämmässä miljöössä.

 

Ihanan lisän tunnelmaan tuovat tuoreet kukat joka pöydässä.

 

Ja livemusiikki. En tiedä, onko livemusiikkia joka ilta. Tänään kuitenkin ihanan tunnelman loi kauniisti laulava ja kitaraa soittava kiinalaisnainen.

 

Minä söin ruuakseni lohta. Annos oli hyvä. Ei missään nimessä erinomainen, mutta hyvä! Olisin ehkä kaivannut annokseeni kastiketta.

 

Nyt olenkin maha pullollaan valmis untenmaille pitkän päivän jäljiltä.