Suzhou -ensimmäinen yritys

Tästä postauksesta ei tule nyt tavanomainen kertomus Suzhoun upeista puutarhoista. Ei sinnepäinkään, sillä tämä päivä ei mennyt kuin Strömsössä! Tiesinhän minä, että kiinalaisten lomien aikaan kaikki kiinalaisten lomailupaikat ovat tupaten täynnä ihmisiä. Kun aamulla S ilmoitti, että kuljettaja tulee hakemaan kohta ja lähdetään Suzhouhun, en kuitenkaan pistänyt hanttiin.

 

Vihiä tulevasta alkoi tulla Suzhoun sisäänmenoreiteiltä... Ja Suzhoussa liikenne oli todella takkuista. Olimme ajatelleet vierailla Suzhoun kuuluisissa puistoissa ja aloittaa kierroksen suurimmasta: "Nöyrän virkailijan puistosta". Näin oli päättänyt tehdä noin miljoona kiinalaistakin...

 

Jonot lipunmyyntiin olivat varsin mittavat. Kekseliäs kiinalainen oli kuitenkin keksinyt keinon rahastaa tälläkin. He olivat ostaneet tukun lippuja etukäteen ja myivät niitä sitten lievällä ylihinnalla kansalle. Me tartuimme tähän vaihtoehtoon, sillä ylihinta oli hyvin vähäinen, noin 30 RMB koko porukalta yhteensä eli Win-Win.

No, ei se riemu varsinaisesti sisäänpääsystäkään alkanut, sillä sinänsä kauniista puistosta oli turha odottaa näkevänsä yhtään mitään. Kiinalaisia tunki joka polulla tungokseen asti.  Ja tämän skandinaavin italialainen, helposti tulistuva alter ego nosti päätään samaa tahtia lisääntyvien kiinalaismassojen kanssa.

Pois täältä ja äkkiä! Vaan mistä löytää exit?! Siinä ulospääsyä etsiessä alkoi F:lle tulla nälkä. Niinpä meidän oli pakko pysähtyä yhdelle vapaalle kivelle ruokkimaan häntä. Isommat lapset saivat käteensä sipsi-pussin. Pidimme tätä evästaukoa ehkä 15 min ja varmaan ainakin 20 kiinalaista tuli ottamaan lapsistamme kuvia. Tai yrittivät ottaa. Lapset inhoavat sitä, että heitä kohdellaan jonkinlaisina nähtävyyksinä, joita voi tulla koskemaan ja räpsimään kuvia järkyttävillä zoomeilla 10 sentin päähän. Olemme ottaneet taktiikan, että käännämme peräpäät tällaisille kuvaajille. Nyt jouduin useampaan kertaan huomauttamaan kuvaajia, että ei ole soveliasta tulla räpsimään kuvia lapsista lupaa kysymättä. Laitoin välillä käden suoraan linssin eteen.  Ehkä joku oppi jotain...tai sitten ei.

 

 

Vihdoinkin löysimme ulospääsyn ja soitimme kuljettajamme pelastamaan meidät tästä helvetin loukosta. Ei tarvinne edes mainita, että muut puutarhat jätimme käymättä. Tulemme tänne varmasti uudestaan, kun kiinalaisilla ei ole lomaa. Ehkä silloin pääsemme nauttimaan näistä upeista puutarhoista.

 

Jännä juttu muuten oli, että kiinalaisia itseään ei tuntunut lainkaan haittaavan tämä väenpaljous. He kuvailivat innoissaan itseään eri asennoissa puiston eri kolkissa ja istuskelivat vierivieressä nauttimassa maisemista. 

 

Päätimme, että emme jää koko Suzhouhun. Kotimatkalla kuljettajamme vei meidät kuitenkin katsomaan silkin valmistusta. Tämä olikin yllättävän mielenkiintoista, eikä täällä ollut lainkaan tungosta. Itse asiassa oli aivan tyhjää.

 

Silkkiperhosen toukkia aterioimassa mulperipuunlehtiä.

Toukat kehräävät itselleen kotelon, josta silkki sitten kehitään. Ensin kotelot lajitellaan ja vain hyvät kelpaavat silkin valmistukseen.

Koteloiden lajittelua.

Koteloiden lajittelua

Silkkikotelot ovat kovia niiden sisältämästä serisiinistä johtuen. Serisiini pehmitetään kuumassa vedessä. Sen jälkeen kotelot ovat valmiita kehimiseen.

Kehimiskoneet

Kehimisessä kotelot lilluvat vedessä. Kuvan alaosassa näkyvät lilluvat kotelot, joista vedetään silkkiä yläosan rulliin.

Hentoa silkkiä kehitään koteloista

Raakasilkkiä

Kiina on yksi suurimmista silkintuottajamaista. Raakasilkkiä värjätään, valkaistaan ja kudotaan erilaisiksi kankaiksi.

Automaattiset kangaspuut kutomassa kuvioitua silkkiä.

Kangaspuiden "nuotit", joiden perusteella kankaan kuvio syntyy.

Silkkitehdasvierailun jälkeen lähdimme kotiin. Jätimme lounaan väliin ja päätimme syödä illallisen Shanghaissa. Pakko kuitenkin laittaa pari kuvaa kiinalaisista tavarankuljetuksista, joita kotimatkallamme näimme. Suomessa saattaisi joku puuttua tähän...