keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Parent-Teacher Conference

Meillä oli koululla tänään tapaaminen opettajan kanssa. Tilaisuus on 20 minuutin palautekeskustelu ensimmäisestä neljänneksestä. Oikeastaan tilaisuus on hyvin samantapainen kuin Suomessa vanhempainvartit.
 
Perheille, joissa on useampi lapsi, oli eri opettajien tapaamiset järjestetty peräjälkeen, mikä helpottaa suuresti, kun meilläkin koululle on puolentunnin ajomatka.
 
Tapaamisten vuoksi koulupäivä oli lyhyt. Kiirehdin hakemaan lapset koulusta ja vein heidät pikaiselle lounaalle KFC:hen. Siellä sain kokea oikein perinteistä kiinalaista töykeyttä, kun kaksi seuruetta marssi jonossa ohitseni. Minua on kuitenkin aivan turha ohittaa! Ilmoitin herraseurueelle äkäiseen sävyyn jonon järjestyksen ja siirsin heidät hihasta vetäen taakseni. Kyselin vielä, että eikö nuorilla herroilla ole mitään tapoja... Äänensävyni lienee ainoa, mitä pojat keskustelusta ymmärsivät, että siinä mielessä meni hukkaan kyllä tekstin sisältö.
 
Tämän jälkeen siirsin minut ohittaneen neitosen taakseni vaikka hän oli jo tilaamassa. Kassaneiti poisti neidin ostokset kassasta ja alkoi sitten palvella minua. Nih, minuahan ei ohiteta!
 
Pikalounaan jälkeen palasimme takaisin koululle. Suuri suunnitelmani oli, että neiti F nukkuisi tapaamisten ajan. Neiti F:pä päätti vähät välittää suunnitelmistani ja hän nukahti jo menomatkalla autoon ja heräsi pirteänä kuin peipponen saapuessamme koulun pihalle isompia lapsia noutamaan. Onneksi olin varautunut emergency-rusinoilla ja niitä sitten tarjoilin F:lle hövelisti tapaamisten ajan. Pahoittelut vaan siitä rusinavanasta, jonka jätimme jälkeemme koulun lattioille...
 
Tapaamiset menivät mukavasti. Tapasin molempien lasten luokanvalvojat, jotka vuolaasti kehuivat lapsia amerikkalaiseen tapaan. Yritin onkia joitain huolenaiheita, mutta niitä ei kuulemma ole. Lapset edistyvät englanninkielessä hyvin. Kumpikin uskaltaa puhua luokassa ja vastata kysymyksiin.
 
Tapasin myös ESOL-opettajan, jonka mielestä niin ikää asiat edistyvät hyvin. Kyselin vinkkejä opintojen tukemiseen, mutta se, mitä jo nyt teemme riittää kuulemma hyvin. Me esimerkiksi katsomme leffoja englanniksi ja poimin lapsille aina dialogista muutamia sanoja, joita toistan ja käännän. Näin lapset pääsevät jyvälle juonesta ja oppivat uusia sanoja. ESOL-opettaja oli kanssani samaa mieltä siitä, että suomenkieltä tulee myös tukea. Niinpä luemme iltalukemisiksi suomenkielistä kirjaa. Varsinkin A:lle tämä on erityisen tärkeää, jotta ekaluokkalainen saa vahvan pohjan myös suomenkielelle.
 
Lopuksi tapasin vielä taideaineiden ja liikuntaopettajan. Häneltä sain mm. hyvän vinkin taidekaupasta, jossa on paljon tarvikkeita askartelijoille ja taitelijoille. Siellä täytyy vierailla.
lähdin hyvillä mielin  pois koulusta. Asiat etenevät niin kuin pitääkin.

2 kommenttia:

  1. Kyllä on hyvä, että on noita opettajien ja vanhempien tapaamisia usein.On vanhemmat selvillä miten lapsilla menee, vaikkakin non amerikantyyliin smalltalkingia varmaan paljon opettajien puheessa. Mutta paerempi niin kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisi, onhan se mukava, kun varataan oikein aika, jolloin ihan luvan kanssa saa puhua vain omasta lapsesta.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.