Meillä oli koululla tänään tapaaminen opettajan
kanssa. Tilaisuus on 20 minuutin palautekeskustelu ensimmäisestä
neljänneksestä. Oikeastaan tilaisuus on hyvin samantapainen kuin Suomessa
vanhempainvartit.
Perheille, joissa on useampi lapsi, oli eri
opettajien tapaamiset järjestetty peräjälkeen, mikä helpottaa suuresti, kun
meilläkin koululle on puolentunnin ajomatka.
Tapaamisten vuoksi koulupäivä oli lyhyt.
Kiirehdin hakemaan lapset koulusta ja vein heidät pikaiselle lounaalle KFC:hen.
Siellä sain kokea oikein perinteistä kiinalaista töykeyttä, kun kaksi seuruetta
marssi jonossa ohitseni. Minua on kuitenkin aivan turha ohittaa! Ilmoitin
herraseurueelle äkäiseen sävyyn jonon järjestyksen ja siirsin heidät hihasta
vetäen taakseni. Kyselin vielä, että eikö nuorilla herroilla ole mitään
tapoja... Äänensävyni lienee ainoa, mitä pojat keskustelusta ymmärsivät, että siinä mielessä meni hukkaan kyllä tekstin sisältö.
Tämän jälkeen siirsin minut ohittaneen neitosen
taakseni vaikka hän oli jo tilaamassa. Kassaneiti poisti neidin ostokset
kassasta ja alkoi sitten palvella minua. Nih, minuahan ei ohiteta!
Pikalounaan jälkeen palasimme takaisin koululle.
Suuri suunnitelmani oli, että neiti F nukkuisi tapaamisten ajan. Neiti F:pä
päätti vähät välittää suunnitelmistani ja hän nukahti jo menomatkalla autoon ja
heräsi pirteänä kuin peipponen saapuessamme koulun pihalle isompia lapsia
noutamaan. Onneksi olin varautunut emergency-rusinoilla ja niitä sitten
tarjoilin F:lle hövelisti tapaamisten ajan. Pahoittelut vaan siitä rusinavanasta,
jonka jätimme jälkeemme koulun lattioille...
Tapaamiset menivät mukavasti. Tapasin molempien
lasten luokanvalvojat, jotka vuolaasti kehuivat lapsia amerikkalaiseen tapaan.
Yritin onkia joitain huolenaiheita, mutta niitä ei kuulemma ole. Lapset
edistyvät englanninkielessä hyvin. Kumpikin uskaltaa puhua luokassa ja vastata
kysymyksiin.
Tapasin myös ESOL-opettajan, jonka mielestä niin
ikää asiat edistyvät hyvin. Kyselin vinkkejä opintojen tukemiseen, mutta se,
mitä jo nyt teemme riittää kuulemma hyvin. Me esimerkiksi katsomme leffoja englanniksi
ja poimin lapsille aina dialogista muutamia sanoja, joita toistan ja käännän.
Näin lapset pääsevät jyvälle juonesta ja oppivat uusia sanoja. ESOL-opettaja
oli kanssani samaa mieltä siitä, että suomenkieltä tulee myös tukea. Niinpä
luemme iltalukemisiksi suomenkielistä kirjaa. Varsinkin A:lle tämä on erityisen
tärkeää, jotta ekaluokkalainen saa vahvan pohjan myös suomenkielelle.
Lopuksi tapasin vielä taideaineiden ja
liikuntaopettajan. Häneltä sain mm. hyvän vinkin taidekaupasta, jossa on paljon
tarvikkeita askartelijoille ja taitelijoille. Siellä täytyy vierailla.
lähdin hyvillä mielin pois koulusta. Asiat etenevät niin kuin pitääkin.
Kyllä on hyvä, että on noita opettajien ja vanhempien tapaamisia usein.On vanhemmat selvillä miten lapsilla menee, vaikkakin non amerikantyyliin smalltalkingia varmaan paljon opettajien puheessa. Mutta paerempi niin kuitenkin.
VastaaPoistaSisi, onhan se mukava, kun varataan oikein aika, jolloin ihan luvan kanssa saa puhua vain omasta lapsesta.
Poista