Raha

Tämän postauksen tarkoitus ei ole jakaa finanssineuvontaa tai pohtia maailmantaloutta. Ei, nyt pysytellään hyvin arkisissa asioissa, kuten kuinka maksaa laskut ja miltä tuntuu opetella elämään valtavan rahanipun kanssa. Ennen kuin alatte suunnitella omaa komennuskeikkaa euronkiilto silmissä, on pakko sanoa, ettei meidän rahanipun suuruus johdu ylenpalttisesta komennussopimuksesta. Rahanipun suuruus johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että Kiinassa suurin seteli on 100 RMB.

Kiinassa käytetään myös paljon käteistä. Ayille ja autonkuljettajalle maksetaan usein käteisellä. Samoin esimerkiksi lähetille, joka tuo matka- tai konserttiliput kotiovelle. Tai niille lukuisille palveluntarjoajille, joiden avulla saat kyntesi laitettua tai lampun kattoon. Ja tietystikään markkinoilla ei muovirahalla saa mitään. Käteistä siis pitää olla. Suomessa olen tottunut käyttämään muovirahaa ja verkkopankkia, joten tämä käteisen kanssa läträäminen on opeteltava. Aina on oltava rahaa varmuuden vuoksi. Terveydenhuollon kannalta neuvotaan jopa pitämään 20 000 RMB varastossa, sillä sairaalat vaativat rahan pöytään ennen kuin alkavat hoitaa -ainakin kuulopuheiden mukaan. Kansainvälisissä sairaaloissa hyväksytään kylläkin myös muoviraha, joten meiltä ei tuollaisia summia kyllä löydy.

Kun käteinen sitten on korkeintaan 100 RMB seteleinä, on esimerkiksi Ayin 4300 RMB:n palkka jo aikamoinen nippu. Saati 20 000 RMB:n vararahasto... Onneksi compoundillamme on automaatti, josta saa nostorajojen puitteissa rahaa nopeastikin

 

Eilen unohdin tarkastaa Ayin "talouslompakon" ennen kuin hän lähti kauppaan. Hädissäni tekstasin hänelle, että riittääkö raha, vai laitanko kuljettajan tuomaan lisää. Ayi vastasi, että voi laittaa omistaan ja minä maksan hänelle sitten takaisin. Ja näin toimittiinkin.

Laskut, kuten sähkö-, kaasu- ja vesilasku tulevat paperilaskulla kotiin ja maksetaan käteisellä kaupassa tai postissa. Laskut ovat kiinaksi, joten en juuri ymmärrä niistä mitään. En siis voi olla varma olisiko siinä verkkolaskumahdollisuutta, mutta epäilen. Enkä ainakaan aio ottaa selvää. Ayimme yleensä selventää, mistä laskusta on kysymys ja autonkuljettajamme käy ne sitten maksamassa. Myöhässä ei kannata maksaa, sillä siitä seuraa kuulemma ongelmia eikä laskun maksu tavalliseen tapaan ehkä onnistu.

Laskun voi hoitaa myös tilisiirtona menemällä pankkiin ja täyttämällä lomake, johon pitää kiinaksi täyttää tiedot siitä kenelle maksetaan ja kuinka paljon. Ja kiinaksi tarkoittaa tässä kiinan vänkyröitä... Niin, että eipä tätä tule käytetyksi juurikaan.

Ulkomaalainen voi saada Kiinassa tilin ja pankkikortin heti, kun työlupa on valmis. (Päivitys 11.10.12: Eli oleskeluluvan ei tarvitse olla valmis saadakseen tilin. Jos oleskeluluvan saa muulla kuin työlupapeusteella, voi tiliä tietysti hakea tämän oleskeluluvan perusteella. Esimerkiksi mukaan tullut puoliso, jolla ei ole omaa työlupaa, voi hakea oman tilinsä passissa olevan oleskeluluvan avulla)

Tiliä avatessa pankkiin pitää ottaa mukaan myös passi. Pankissa sitten täytellään lippusia ja lappusia ja sitten sinulla onkin tili ja kiinalainen pankkikortti. Meillä pankiksi valikoitui ICBC-pankki, joilla on tiheästi toimipisteitä.

Tiliksi kannattaa valita sellainen, jonne voi laittaa euroja (ainakin, jos palkka tulee Suomesta) ja nostaa kuitenkin RMB:tä. Osa tileistä on nimittäin sellaisia, ettei niistä saa ulos rämpylöitä, jos raha on laitettu tilille euroina. Ensimmäisellä kerralla pitää mennä henkilökohtaisesti pankkiin vaihtamaan tilin eurot rämpylöiksi, mutta sen jälkeen operaation pitäisi sujua helposti. Meillä on myös verkkopankki, jossa voi ainakin katsoa, onko tilillä rahaa. Ohjeet ovat kiinaksi, mutta itse ohjelma kuitenkin löytyy myös englanniksi. Emme ole kuitenkaan päässeet vielä tutustumaan verkkopankin käyttömahdollisuuksiin käyttövaikeuksien takia.

Tavarataloissa ja ruokakaupoissa täällä käy hyvin myös suomalainen debit-kortti. Mitään yllättäviä lisälaskuja ei ole ilmennyt, joskaan se ei liene mahdotonta. Koskaan ei kannata kaupan antaa vaihtaa kurssia euroiksi vaan antaa laskun mennä rämpylöinä, jolloin pankki vaihtaa valuutan. Kauppojen kurssit ovat usein tosi huonoja.

Sitten vielä pieni rahaan liittyvä käytösohje: Kun Kiinassa ojennetaan rahaa (tai käyntikorttia), on kohteliasta tehdä se kahdella kädellä. Pyrin itse noudattamaan tätä tapaa ja huomaan, että se on tarttunut siinä määrin, että ojentelen suomalaisille ystävillenikin käyntikortit kahdella kädellä.